Kuluu aikaa, kuluu akkuja, kuluu pähkinöitä
satelliitit täplittävät taivaan; sähköpostit seilaavat eestaas,
majapaikat ja nähtävyydet vilahtelevat, ja
reunoista rispaantunut kartta harsuuntuu jo taitteistakin.
Kulussa
Minne mennään, mä tulen mukaan!
maanantai 22. huhtikuuta 2019
lauantai 20. huhtikuuta 2019
1.8.2018
And now our paths apart; after 1500 km and over 50 roundabouts we are saying thanks for the ride and goodbye to The Bouncing Pony, and we must take the bus to the Capital City.
Did you know that there are at least 81 Bally-something-places in this country? So much ballying around! Ballynahirch, Ballydehob, Ballynadrummy, Ballybunnion, Ballynastangford, Ballytoohy, Ballyhooly....
How on earth you supposed to know where to go?
And now our paths apart; after 1500 km and over 50 roundabouts we are saying thanks for the ride and goodbye to The Bouncing Pony, and we must take the bus to the Capital City.
Did you know that there are at least 81 Bally-something-places in this country? So much ballying around! Ballynahirch, Ballydehob, Ballynadrummy, Ballybunnion, Ballynastangford, Ballytoohy, Ballyhooly....
How on earth you supposed to know where to go?
And is the Pony tired...?
31.7.2018
Järvien saarilla kasvaa tuulenpieksämiä, tuntemattomia puita, laskuveden paljastama merenranta soi oranssin ruskeana makaavasta levästä. Sää muuttuu koko ajan, kuten maisema; tiheää tihkua turveaavoilla ja paiste ja pilvet seilaavat kivisiä vuorenrinteitä, joenmutkan takana kukkivat salaiset, aidatut puutarhat.
Kolmannen niemen pikkukaupungissa syömme hyvän kasvisaterian (matkan toisen hyvän ;) ).
Rummuntekijä ripustaa jälleen uuden luomuksensa kuivumaan, myytäväksi. 3-vuotiaiden vuohien nahat on pingotettu satoihin kehiin; soivat ympäri maan.
Keraamikko kertoo vaimonsa menneen uimaan mereen. Uunissa palaa tuli, pienilasisen ikkunan takana kukkii valtoimenaan suuri hortensia, kuten täällä niin monilla pihoilla. Katson meren voimakkaita aaltoja, ajattelen suolaveden hoitavan naisen saven hiertämiä käsiä, pienen pajan kuumuuden hiostamaa taiteilijaa.
Maksettuani ostokset minua katsovat menneisyyden ruskeat silmät; katseemme kohtaavat kerran ja heti uudelleen; tunnistamme molemmat salaisuuden, sekunnin. Kaksi.
Järvien saarilla kasvaa tuulenpieksämiä, tuntemattomia puita, laskuveden paljastama merenranta soi oranssin ruskeana makaavasta levästä. Sää muuttuu koko ajan, kuten maisema; tiheää tihkua turveaavoilla ja paiste ja pilvet seilaavat kivisiä vuorenrinteitä, joenmutkan takana kukkivat salaiset, aidatut puutarhat.
Kolmannen niemen pikkukaupungissa syömme hyvän kasvisaterian (matkan toisen hyvän ;) ).
Rummuntekijä ripustaa jälleen uuden luomuksensa kuivumaan, myytäväksi. 3-vuotiaiden vuohien nahat on pingotettu satoihin kehiin; soivat ympäri maan.
Keraamikko kertoo vaimonsa menneen uimaan mereen. Uunissa palaa tuli, pienilasisen ikkunan takana kukkii valtoimenaan suuri hortensia, kuten täällä niin monilla pihoilla. Katson meren voimakkaita aaltoja, ajattelen suolaveden hoitavan naisen saven hiertämiä käsiä, pienen pajan kuumuuden hiostamaa taiteilijaa.
Maksettuani ostokset minua katsovat menneisyyden ruskeat silmät; katseemme kohtaavat kerran ja heti uudelleen; tunnistamme molemmat salaisuuden, sekunnin. Kaksi.
lauantai 6. huhtikuuta 2019
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)
-
1.8.2018 And now our paths apart; after 1500 km and over 50 roundabouts we are saying thanks for the ride and goodbye to The Bouncing Pony,...
-
31.7.2018 Järvien saarilla kasvaa tuulenpieksämiä, tuntemattomia puita, laskuveden paljastama merenranta soi oranssin ruskeana makaavasta l...
-
28.7.2018: Jättiläinen näyttää meille 60. miljoonan vuotiaat kasvonsa, Atlannin korpin, sanat jaloillaan rinteillä. Portailla yhden maa...