Järvien saarilla kasvaa tuulenpieksämiä, tuntemattomia puita, laskuveden paljastama merenranta soi oranssin ruskeana makaavasta levästä. Sää muuttuu koko ajan, kuten maisema; tiheää tihkua turveaavoilla ja paiste ja pilvet seilaavat kivisiä vuorenrinteitä, joenmutkan takana kukkivat salaiset, aidatut puutarhat.
Kolmannen niemen pikkukaupungissa syömme hyvän kasvisaterian (matkan toisen hyvän
).Rummuntekijä ripustaa jälleen uuden luomuksensa kuivumaan, myytäväksi. 3-vuotiaiden vuohien nahat on pingotettu satoihin kehiin; soivat ympäri maan.
Keraamikko kertoo vaimonsa menneen uimaan mereen. Uunissa palaa tuli, pienilasisen ikkunan takana kukkii valtoimenaan suuri hortensia, kuten täällä niin monilla pihoilla. Katson meren voimakkaita aaltoja, ajattelen suolaveden hoitavan naisen saven hiertämiä käsiä, pienen pajan kuumuuden hiostamaa taiteilijaa.
Maksettuani ostokset minua katsovat menneisyyden ruskeat silmät; katseemme kohtaavat kerran ja heti uudelleen; tunnistamme molemmat salaisuuden, sekunnin. Kaksi.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti